Pidin sisälläni monta vuotta monia pelkoja, joista en kehdannut puhua. Jopa tuntui siltä, että jos puhuisin niistä, ne tulisivat entistä todellisimmiksi. Tekisin niistä aitoja asioita.

Kun vihdoin sain kakaistua pihalle sen sanan jota välttelin tietoisesti kokoajan, sen vaikutus väheni. Sana oli: kuolema.

Ennen kuoleman sanomista muutuin kylmäksi, nihkeäksi ja vapisin. Sydän takoi kuin toteuttaakseen sanan merkityksen. En kyennyt kuin kuiskaamaan sanan, mutta se riitti, joka kerta se oli helpompi sanoa ääneen.

Kun lopulta uskalsin kertoa miehelleni, että pelkään kuolemaa ja sitä ja tätä, olo helpottui. Joku muukin tiesi nyt ne asiat mitkä minäkin, pystyin päästämään irti niistä. Se oli uskomatonta!

Ennen ääneen puhumista, kirjoitin ne sanat vihkoon, toistin ja toisti ja toistin, kunnes kirjoittamani sanan merkitys väheni. Siitä kannattaa kokeilla aloittaa, jos ei tiedä kuinka voisi pelkoaan lähteä purkamaan.

Yksi tärkeimmistä asioista mielestäni on riittävä uni ja ravinto, niiden merkitystä oloon ja jopa pelkoihin ei pitäisi vähätellä. Huomaan itsestäni jos en ole nukkunut, syönyt tai liikkunut kunnolla, alan ahdistua. Kehokin antaa monta merkkiä, etten mene vahvoilla. Ensimmäinen merkki on lievä sekavuus, toinen on nopea sydämen syke, kolmas on yleinen heikos ja viimeinen, alkaa iskeä paniikkikohtauksen oireet, ilman paniikkikohtausta.

Tässä vaiheessa on myös hyvä puhua ajatustenpelosta, mikä uskomaton vaikutus niillä voi olla arkielämään.

Tutkitusti ihmiset ajattelevat enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti. Monet ihmiset säikähtävät omia ajatuksiaan, kavahtavat jopa. On hyvä muistaa kuinka paljon me ajattelemme koko ajan, päämme sisällä on kokoajan jotain ajatuksia. Sitten saatamme napata niistä yhden, melkein sattuman varaisesti. Monellekko meistä on käynyt niin, että yhtäkkiä on alkanut päässä soimaan joku kappale, ilman oikeastaan mitään suurempaa syytä? Minä tunnustan, minulle käy näin usein.

Entä, kun päässä alkaakin soimaan joku ärsyttävä biisi, mitä teemme? Yritämme työntää sen pois. Auttaako se, no ei! Todennäkösesti se takertuu kiinni ja yhä kovemmin koitamme sen työntää pois. Mikä sitten auttaa siihen, että se katoaa?

Meidän täytyy antaa sen soida ja päästää irti siitä taistelusta. Hetken päästä huomaamme ettei kappale soi enään.

Tämä pätee mielestäni melkein kaikkiin ajatuksiin, pelkoihin eritoten.

Kokeile joskus, toimiiko tämä sinun kohdallasi! =)